keskiviikko 25. marraskuuta 2009

lisää juttuja

Tässä kuvassa ollaan Kimmon kanssa Caprilla. Ihana paikka! Oli kaiken kaikkiaan hyvä reissu. Italiassa on hyvä ruoka ja ihanat maisemat ja meri ja.. Napolissa oli hyvä ruoka, muuten oli aika karu kylä ja likasta. Silloin oli roskakuskilakko, joten haisi pahalle.

Tossa kuvassa Kimmo on muuten söpö. Vähäks palanu nenä. Mä olin vielä rillirousku.

Olis niin paljon kerrottavaa, mutta en oikein ole varma kuinka paljon kannattaa kertoa täällä netissä ittestään. Ja kuka tätä sitten lukee. Ainakin Pönttis.

Tänään on tapahtunut paljon, ei hyvää eikä pahaa. Ihan ok.

Serkkupoika tuo mulle hienon kameran reissusta. Tällä kertaa se on perheystävällinen: lue: Iskunkestävä 2m, veden kestävä 10m ja painon kestävä ja pakkasen kestävä -10c. Edellisen kameran Hugo tiskasi ja Kimmon kamera varastettiin. OIsko tällä parempi tuuri.

Tekee mieli ottaa pojista paaaaaljon kuvia. Hugosta on paljon ja niitä on ihana kattoa. Niin se on kasvanut kovasti.

Odottelen että se alkaisi juttelemaan. Sillä on varmasti kivoja kommentteja ja voidaan höpötellä puistotietä kulkiessa.

Rakastan mun poikia paljon, kaikkia kolmea. Niin paljon ettei tähän blogiin mahu.

Ulkona sataa kissoja ja koiria. Oispa se lunta ja asteita -3c päästäs testaamaan uutta pulkkaa. Laittaisin Manun siihen ja se saisi kattoa taivasta ja pilviä kun mennään kirjastoon..

Onnesta vielä: olen tosi onnellinen siitä, että olen tajunnut että onni on olemassa, se täytyy vaan löytää itsestään. Turha sitä on kovin kaukaa hakea. Sen verran olen oppinut, että voin olla hyvin onnellinen ennen hölmöinä pitämistäni asioista. Kuten ruotsin risteily. Ennen ajattelin että se on vaan junteille. Nyt nautin täysin rinnoin (kirjaimellisestikin :) ja sillä ei ole mitään väliä onko se tyylikästä tai ultimate hard corea tai vaarallista tai erikoista. Se on ihanaa! Olla omien läheisten kanssa lähekkäin ja syödä ja löhötä. 80 luvulla oli niitä Onni on.. juttuja, joissa alaston tyttö ja poika teki kaikkia juttuja. Onni on.. yksinkertaista.

Hyvää yötä.

moro vaan

Tilanne stabiili. Pojat kasvaa kohisten. Onpa ihanaa olla mutsi. Aina niitä ihastelen. Kuuntelen niiden hengitystä ja ihmettelen ihmettä. Hugo on kaunis lapsi. Mun mielestä maailman kaunein. Sillä on pitkät silmäripset ja ihanat pyöreät posket. Ja erityistä kyllä, mutta mun mielestä sillä on ihanat polvet. Kun ne piirtyvät pieninä sukkiksien alta. Ehkä niitä ihaillessa tulee mieleen se että olen aina halunnut lapsen. Vaikka en ikinä uskonut elämäntilanteeseeni sellaisen sopivan. Pienempi, Manu, on suloinen. Sillä on useita eri ilmeitä. Se ei varmaan vielä oikein tiedä miltä sen tulisi näyttää, niin se muuntautuu.. Aina se on suloinen, mutta joskus suloisempi ku joskus. Ihanaa että se on terve ja rauhallinen. Joskus tuntuu että se unohdetaan raukka ulos arjestamme, kun Huge vie huomion. Toisaalta se välttyy siltä hössötykseltä, jonka esikoinen sai osakseen. Ehkä Manusta tulee rauhallisempi tyyppi. Olen varma että molemmista tulee huippuja. Kuten isänsä Kimmokin, siis onhan sekin huippu (ei aina :) mutta Kimmo aina toitottaa kuinka Hugo on huippu. Joskus haluaisin myös olla itse huippu. Vaikkakin tiedän että Kimmo pitää mua huippuna. Jäävuorenhuippu?

Jollas edistyy. Kai. Oskari kaverimme tekee paljon töitä sen eteen. Onneksi on Oskari. Saatiin hienot värit keittiöön. Uskomaton tunne kun jo vuoden verran on odotellut jotain valmista. Ihan kun huomena olis jouluaatto ja sitten sitä siirrettäisiin joka päivä päivällä eteenpäin. JOku kaunis päivä herään Tonttiksen ullakkohuoneesta. Katson merelle ja huokailen, jos siis pystyn hengittämään. Silloin olen onnellinen!!! Mutta on tärkeää että myös nyt, odottaessa ja rempatessa hikeä ja verta ja kyyneleitä, on oltava onnellinen.

Toisaalta ei aina voi olla onnellinen. Mutta melkeen aina.

Nyt Huge heräs.

torstai 5. marraskuuta 2009

nukkuminen

Nukkuminen on ihanaa. Mutta kun noi kaksi nukkuu, on ainoa aika MULLE. Mä voin tehdä itte ihan mitä huvittaa. Yleensä syön suklaata ja mietin miten voisin käyttää tän ajan mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Nyt vielä keksin tän bloginkin. Mutta isompi ei saisi nukkua kovin pitkään. Hyvät päikkärit olis n. 1,5h - 2 h ettei yöuni kärsi.
Yleensä saan aika huonosti öisin nukuttua. PIkkunen vaatii ruokaa vähintään 3 h välein ja kun kaikki tungetaan samaan sänkyyn, on ahdasta ja nukun huonosti kun pelkään heiveröisiä puolin ja toisin. Pinnaha siitä kireytyy, mutta eiköhän tämä helpota.

Kaveri tonttiksella maalaa pohjat ja sitten kittaa ja sitten pinnat ja sitten päästään laittamaan keittiötä kuosiin. JEEEE.

Kokeilu


Tämä on mun eka blogi. En ole ihan varma mitä se on tai mitä nyt tapahtuu.
Tuntuu vaan että voisi ihan hyvin purkaa juttuja talonrempasta ja tän hetkisestä hektisestä elämästä kahden pienen pienen kanssa ja yhden vähän suuremmankin.

Serkku joskus sanoi että "pojat on poikia ja niitä täytyy tehdä lisää". No en silloin arvannut nauraessani, että joku päivä häntä tottelen.

Hugo Hermanni s. 15.2.2008
Nimetön Pikkuveli s. 8.10.2009

Nyt mä julkasen tän ja katon mitä tapahtuu. Lataanpa vielä yhden kuvankin. Hou hou.