unikoulu

Tässä on mun sankarini viime kesältä.

Kun sille sanoo: "miten sankarit tekee" se nostaa kädet tolleen ylös :)

Se on niin suloinen sanoi pöllö poikasestaan.

Manukin on suloinen. Siitä myöh lisää.'

Tänään alkaa Hugon unikoulu. Nukahtaa nimittäin vasta kun talo on hiljainen, eli molemmat mä ja kimmo sängyssä ja meidän väliin ja tuttipullossa vettä ja tutti toisessa kädessä. tarkotus olis ettei se terrorisois meidän iltarauhaa, et ois muutama tunti rauhaa illalla. Tämä on tärkeetä varsinkin mulle, joka muutoin olisin KOKO ajan sen kanssa, aamusta iltaan. Onneks se nukkuu vielä päikkärit.

Illalla laitetaan se omaan pinnikseen, johon on palautettu kalterit takasin, ja huutaa niin kauan että väsyy ja nukahtaa. Se kuulostaa KAUHEELTA! En tiedä miten pystyn. Toisaalta oon sulatellu ajatusta. Ja voihan se sujua helpollakin. Hopefully. Nyt täytyy pysyä kovana. Muuten juostaan sen pillin mukaan.

Kuukautiset alko. Olen kuulema erittäin hedelmällinen kaveri, koska näin pian synnytksen jälkeen, ja vielä täysimettäen kuukkarit alkaa. Täytynee olla varovainen. Toisaalta voisin tehä lapsia tuhansia, ne on niiiiin ihquja. Toisaalta riiiiitttääää! Ajattelen eniten Hugoa ja Manua. Mutta kun väsyy, pitää ajatella itteäkin. Muuten kellään ei ole hauskaa jos äitille tulee burn out. Tiistaisin alan jumpan/punttiksen/joogan ja pe baariin. Se on mun suunnitelma hengenpitimiksi 2010.

ny vähän jumis

Äitini läks Kanarialle ukkons kanssa ja tässä sitä ny ollaan. Ihan ku kuka tahansa kahden lapsen äiti. Pelkkä kaupassakäynti on rankkaa. Tänään oltiin kirjastossa ja siinäkin tuli hiki. "Pue, riisu, pue, riisu,, äkkiä ettei tule kuuma.. onko kylmä? Manulle tulee kuuma vaunuissa mutta ei viitti riisua ettei herää,, mennään ulos.. mutta siellä on kylmä.."

Toisaalta aivan ihanaa olla kahden suloisen lapsosen kanssa, mutta kun välillä tuntuu että tässäkö tää elämä sit on. Ei oikein mitään voi tehä ja tuntuu että uraputki meni siinä. En tiedä missä mennään maailmassa ja varsinkaan työalallani. Ei taida olla enään sinne menemistä, vaikka lain mukaan pitäisi voida blabla. Sikäli himppa epäreilua, että isällä jatkuu elämä ihan normaalisti. Tulot, säästöt, sosiaalinen elämä työelämässä ja muutenkin. Tää vaan elää verkkarielämää. Pitäs jaksaa siivota. Mutta kun se ei ole kovin kivaa. Eikä palkitsevaa mitenkään kun heti taas samassa kunnossa. taidanpa mennä lakkoon. Katsotaan koska se huomataan.

Aikamoista muutosta elämään. Täytyy vaan sopeutua. Ja kuten sanottu. Tämä on kuulema lyhyt aika kun lapset on pieniä, vielä ehtii elää.

Eilen tuli telkusta the Beach elokuva joka toi vanhat Khao San jne kaakkoisaasian reissumuistot mieleen. Se oli sitä aikaa. Ihanaa että sen silloin koin.

Manu on söpö ja kasvaa hurjaa vauhtia. Se alkaa olla enempi ja enempi hereillä. tarkkailee ja hymyilee.

Tonttuvuoren liiteri kasvattaa seiniä sisäänpäin eristäen, kovaa vauhtia kasvaa sekin. Oispa jo pian valmis. Tänään meinasin jo verhoja hankkia kun olivat -50% alennuksessa. En kuitenkaan. Vielä koittaa sekin aika.

Onkohan tänään vähän negatiiviset fiilikset? no on. menen kaapille, siellä on karkkia.. nam röyh