ny vähän jumis

Äitini läks Kanarialle ukkons kanssa ja tässä sitä ny ollaan. Ihan ku kuka tahansa kahden lapsen äiti. Pelkkä kaupassakäynti on rankkaa. Tänään oltiin kirjastossa ja siinäkin tuli hiki. "Pue, riisu, pue, riisu,, äkkiä ettei tule kuuma.. onko kylmä? Manulle tulee kuuma vaunuissa mutta ei viitti riisua ettei herää,, mennään ulos.. mutta siellä on kylmä.."

Toisaalta aivan ihanaa olla kahden suloisen lapsosen kanssa, mutta kun välillä tuntuu että tässäkö tää elämä sit on. Ei oikein mitään voi tehä ja tuntuu että uraputki meni siinä. En tiedä missä mennään maailmassa ja varsinkaan työalallani. Ei taida olla enään sinne menemistä, vaikka lain mukaan pitäisi voida blabla. Sikäli himppa epäreilua, että isällä jatkuu elämä ihan normaalisti. Tulot, säästöt, sosiaalinen elämä työelämässä ja muutenkin. Tää vaan elää verkkarielämää. Pitäs jaksaa siivota. Mutta kun se ei ole kovin kivaa. Eikä palkitsevaa mitenkään kun heti taas samassa kunnossa. taidanpa mennä lakkoon. Katsotaan koska se huomataan.

Aikamoista muutosta elämään. Täytyy vaan sopeutua. Ja kuten sanottu. Tämä on kuulema lyhyt aika kun lapset on pieniä, vielä ehtii elää.

Eilen tuli telkusta the Beach elokuva joka toi vanhat Khao San jne kaakkoisaasian reissumuistot mieleen. Se oli sitä aikaa. Ihanaa että sen silloin koin.

Manu on söpö ja kasvaa hurjaa vauhtia. Se alkaa olla enempi ja enempi hereillä. tarkkailee ja hymyilee.

Tonttuvuoren liiteri kasvattaa seiniä sisäänpäin eristäen, kovaa vauhtia kasvaa sekin. Oispa jo pian valmis. Tänään meinasin jo verhoja hankkia kun olivat -50% alennuksessa. En kuitenkaan. Vielä koittaa sekin aika.

Onkohan tänään vähän negatiiviset fiilikset? no on. menen kaapille, siellä on karkkia.. nam röyh